Wilppaan jalkapallolla on nyt toiminnanjohtaja

 Sami Keto-oja sai keltamustan sydämen jo syntyessään

Sami "Ketse" Keto-oja on saanut merkittävästi lisää rakennuspalikoita Wilpas-jalkapallon 90-juhlavuoteen. Organisaatio hänen ympärillään on vahvistunut ja lisäksi hän itse aloitti vuoden alusta työt jalkapallon päätoimisena toiminnanjohtajana.

Työnkuvan selkeytyminen voidaan tulkita tunnustukseksi Keto-ojan pitkäjänteiselle seuratyölle. Edustusjoukkueen toiminnassa – pelaajana tai joukkueenjohtajana – hän on toiminut omien laskujensa mukaan yhtäjaksoisesti neljännesvuosisadan verran.

Wilppaalainen hän sanoo olleensa jo syntymästään eli vuodesta 1971 saakka. Verenperintö tuli hänen isältään Risto Keto-ojalta, joka käynnisti seuran yleisurheilutoiminnan uudestaan 1970- ja 1980-luvuilla.

Koripalloa, jääkiekkoa ja yleisurheilua Wilppaassa harrastanut Sami Keto-oja oli runsaat parikymmentä vuotta sitten kova luu myös jalkapallokentän puolella, mutta hänen aktiiviuransa päättyi jo hieman yli parikymppisenä.

– 1994 polvestani hajosi kevät treeneissä ristiside ja kierukka. Polvi leikattiin siitä vuoden kuluttua, enkä enää sen jälkeen pystynyt pelaamaan täysitehoisesti jalkapalloa, muistelee Keto-oja pelaajauransa käännekohtaa.

– Sitä ennen olin ollut mukana jo Wilppaan silloisessa juniorijaostossa. Edustusjoukkueen joukkueenjohtajaksi lähdin muistaakseni 1995 "Repen" (Reijo Töyryn) pyynnöstä.

Wilppaan jalkapallo on syksyn ja talven aikana terävöittänyt toimintaansa kaikilla rintamilla. Millaiseksi koet näkymät juhlavuoden alkumetreillä?

– Eihän tässä voi olla kuin tosi tyytyväinen ja iloinen siitä, että toimintaan on tullut mukaan uutta porukkaa suurella sydämellä. Toiminnan laajentuessa ja aktivoituessa on kuitenkin muistettava pitää maltti mukana. Ihmeitä ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii pitkäaikaista sitoutumista ja määrätietoista työtä. Ei Wilppaan jalkapallo ole tähänkään saakka missään pohjamudissa ollut, mistä kertoo sekin, että meillä oli viime kauden päätteeksi parisensataa lisenssipelaajaa.

Miten Wilppaan juhlavuosi tulee näkymään salolaisessa jalkapallossa vuoden 2013 aikana?

– Näkyvyys on tietysti meistä itsestämme kiinni. Tarkoitus on tehostaa edelleen toimintaa ja järjestää kaikenlaisia pikkuturnauksia kuten pelinavauksena jo toiminut futistennisturnaus. Juhlaottelu on sovittu elokuun alkuun ja sen vastustaja on sopivasti Turun Weikot, jonka kanssa Wilpas pelasi ensimmäisen virallisen jalkapallo-ottelunsa 1923. Juhlaotteluun meillä on tarkoitus kutsua vanhoja Wilppaan pelaajia.

Päävalmentaja Uolevi Nurmi mieltää kaupungin talviharjoitteluolosuhteet umpisurkeiksi. Mitä mieltä sinä olet asiasta?

– Täysin samaa mieltä Uolevin kanssa. Olen erittäin pettynyt siihen, ettei annettuja lupauksia ole lunastettu. Kun saimme monen vuoden odottelun jälkeen vihdoin tekonurmen, kentälle piti samaan syssyyn rakentaa myös kunnon valaistus. Se lupaus kuitenkin unohtui täysin virkamieskoneistoon. En usko lainkaan sellaiseen selitykseen, ettei kaupungilla olisi rahaa tämän hankkeen toteuttamisen. Kentän pinnan uusiminen ja valaistuksen laittaminen asianmukaiseen kuntoon olisi kaupungille marginaalinen investointi, eikä se olisi mistään muusta pois. Liikuntatoimen pitäisi huomioida se tosiasia, että Salon jalkapallossa pyörii tällä hetkellä yli tuhat lisenssipelaajaa. Ei tällaisen massan tarpeita voida pyyhkiä punakynällä pois papereista.

Myös Wilppaan edustusjoukkue on vahvistunut. Miltä joukkue sinun silmissäsi näyttää?ketse 

– En olisi yhtään yllättynyt siitä, että ehjän kauden turvin joukkue pelaisi Kolmosessa sijoista 1-3. Paineitahan Wilppaalla ei ole mihinkään suuntaan, vaikka pelaajissa on paljon potentiaalia ja valmennuspuolella kiitettävästi intoa. Se, mikä edustusjoukkueen taustoilta vielä puuttuu, on ennen muuta huoltaja.

Mikä olisi mielestäsi sopiva iskulause Wilpas-jalkapallon juhlavuodelle?

(Pitkä tuumaustauko) 

– Pointti voisi olla sellainen, että "Wilpas-jalkapallo nousuun ja koko suomalainen jalkapallo nousuun", Minua korpeaa aika pahasti se, ettei meillä osata arvostaa riittävästi lajia, joka on kaikkialla maailmassa ehdoton numero uno. Koen tilanteen suorastaan kansalliseksi häpeäksi. Kotimaan pääsarjassakin on tapahtunut viime päivinä kovan luokan siirtoja, mutta niistä ei kukaan puhu juuri mitään. Sen sijaan mediassa on puhuttu jatkuvasti NHL:n työsulusta tai suomalaisen "nobodyn" tekemästä pinnasta AHL-liigassa.