Wilpas jalkapallo juhli 100-vuotista taivaltaan ja kutsui neljä uutta Wilpas-legendaa.

Wilppaan jalkapallo kutsui neljä uutta Legendaa!

Wilppaalla on jalkapallossa nyt 100-vuotinen perinne ja nykypolville on ammennettavissa tietoa toiminnasta tarkemmin ainakin jo 40-luvulta. Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu värikkäitä tarinoita ja persoonia.

Wilppaan jalkapallo aloitti syksyllä 2015 uuden perinteen ja kutsui 10 merkittävää 1950- ja 1960-luvun pelaajaa Wilpas-Legendoihin. Heistä osa oli mukana myös vahvasti Wilppaan 1970-luvun menestysvuosina. Ja vuonna 2018 pääseuran 110- ja jalkapallon 95-vuotisjuhlavuonna, valittiin neljä uutta Wilpas-legendaa.

Nyt 2023 Wilppaan jalkapallon 100-vuotisjuhlissa valittiin jälleen neljä uutta Wilpas-legendaa.

Uudet Wilpas-Legendat (suluissa pelivuodet edustusjoukkueessa):

Pekka ”Rööhö” Nurmi (1973-88)
Markku ”Punni” Larsson (1972-89)
Jyrki ”Jykke” Aarnio (1975-87)
Jukka ”Tupu” Oksanen (1977-87 ja 1991)

Wilpas-Legendojen esittelyt

Pekka ”Rööhö” Nurmi

Pekka ”Rööhö” Nurmi (70) on toisen polven vilppaalainen, joka haki nuorena omaa lajiaan jopa hiihdon kautta. Lopulta hän pelasi varsin näyttävän 16-vuotiskauden Vilppaan edustusjoukkueen tolppien välissä.

• Hiihdin Vilppaassa nuorempana, mutta sitten huomasin, ettei se ”veren maku suussa” -harjoittelu ollut minun luonteelleni sopivaa. Sitten löysin jalkapallon, Pekka muistelee.

Juniorivuosina ensimmäisiä valmentajia olivat Tuomisen Onni ja Backmanin ”Jeppe”, joten oppi tuli hyvältä taholta. Jo alle kaksikymppisenä Nurmi pääsi edustuksen rinkiin harjoittelemaan ja lopullisesti hänet nimettiin joukkueeseen vuonna 1973.

• Aluksi pelasin maalivahtina Vuorisen Askon kanssa. Hänen lopetettuaan toiseksi maalivahdiksi nousi Oksasen ”Tupu”, Pekka lisää.

Hän sai pelityylistään lempinimen Rööhö, jolla nimellä hänet edelleen tunnetaan. Ykkösjoukkueessa pelatut vuodet olivat hänen mukaansa kivoja vuosia.

• Pääsin pelaamaan monen nimekkään huippupelurin kanssa, ja joukkuekaverit olivat niitä oikeita kavereita, joiden kanssa tekeminen oli antoisaa.
  Edustustason jalkapalloilun jäädessä, hän pelasi vielä ikämiehissä, mutta sitten laji oli jätettävä, kun jo työtapaturmassa aiemmin katkennut jalka meni poikki ikämiesten pelissä.
  Tilalle löytyi vaimon kanssa yhteiseksi harrastukseksi keilailu, jota he harrastavat edelleen.
• Kilpailuvietti on veressäni ja keilailussa pääsen toteuttamaan sitä.

Jukka ”Tupu” Oksanen

Jukka ”Tupu” Oksanen (64) on Vilppaan oma kasvatti ja seurassa myös toisen polven jalkapalloilija. Hänen isänsä Aulis muistetaan edustusjoukkueen raudanlujana topparina.

• Aloitin Vilppaan juniorijoukkueissa jo 1970-luvun taitteen vuosina, ja ensimmäisenä valmentajanani toimi legendaarinen molari ”Jeppe” Backman, Oksanen toteaa.

Edustukseen hän nousi Rööhön tavoin jo alle kaksikymppisennä kaudella 1977. Aluksi kakkosena, mutta vähitellen hän nousi ykkösmaalivahdin paikalle.
Vuonna 1988 hän siirtyi muutamaksi vuodeksi naapuriseura SalPaan, mutta palasi jälleen -91 yhdeksi kaudeksi Vilppaan tolppien väliin.

• Edustusjalkapalloilun lopetettuani pelasin vielä monta vuotta ikämiehissä, Tupu muistelee.
  Pelaaminen maistui ikämiehissäkin, vaikka vaimo usein pyysi jo hävittämään pelivarusteet, joita oli usein likaisena kasana odottamassa pesemistä.

Jalkapallon rinnalla hän pelasi myös koripalloa. Aluksi Vilppaan Mr. Basketissa ja Perniöön muutettuaan PeU:ssa II-divisioonaa.
Hän myös teki töitä urheilun parissa. Hän oli Perniön liikuntahallin vahtimestarina useita vuosia, ja muutama viimeinen työvuosi meni Salon urheilupuiston kentänhoitajana. Samoihin aikoihin Tupu muutti vaimonsa kanssa Kaarinan Littoisiin, jossa viettelee eläkepäiviään.

Jyrki ”Jykke” Aarnio

Jyrki ”Jykke” Aarnio (65) on Vilppaan oma kasvatti, jos kuka. Hän otti ensimmäiset askeleensa pallon perässä urheilupuistossa jo alle kymmenvuotiaana.

• Minut tuotiin kentälle ja sille tielle sitten jäinkin. Ensin kaikki juniorijoukkueet ja sitten vuonna -75 edustuksen rinkiin, Aarnio muistelee.
  Hän lisää, että oli edustukseen tullessaan ikään kuin vapaaehtoinen, koska oli 17-vuotias. Samaan tyyliin, kuin armeijaan mennään vapaaehtoisena. Pelipaikka löytyi luontevasti topparina, josta hänet muistetaan luunkovana siivoojana.

Jykke pelasi edustusjoukkueessa vuoteen -87 asti, jolloin 13 pelivuoden jälkeen oli heivattava pelaaminen jalkavaivojen takia.

• Pelaaminen ei enää onnistunut, kun jalat olivat käytännössä pelaamista ajatellen loppu. Valmentajana toki jatkoin vielä jonkun aikaa lajin parissa, hän toteaa.
  Peliuran jälkeen hän toimi valmentajana juniorijoukkueessa sekä Vilppaan 2:ssa. Muutettuaan Kuusjoelle, hän oli vielä muutaman vuoden Kuusjoen kuntasarjajoukkueen valmentajana.
• Nyt nekin ovat jääneet ja ainoat liikunnat kohdallani ovat kävely ja pihan hoito. Lisäksi työssäni täällä urheilupuistossa saan mukavasti liikuntaa, Jykke sanoo.

Hän aloitti urheilupuistossa liikuntapaikkahoitaja jo vuonna -75, ja vaikka ikä oikeuttaisi jäämään eläkkeelle, aikoo hän jatkaa ammattiaan ainakin niin kauan, kuin se tuntuu mielekkäältä.

• Onhan tässä vuosien aikana tapahtunut paljon. Kenttäalue on kehittynyt ja välineet ovat kehittyneet. Väki eli harrastajat ympärillä ovat vain vaihtuneet, mutta ilmapiiri on pysynyt rennon sosiaalisena, Jykke kuvailee.

Markku ”Punni” Larsson

Markku ”Punni” Larsson (68) tuli seuraan jo 14-vuotiaana. Jalkapalloa ja muitakin pallopelejä hän oli pelannut naapurin poikien kanssa Sirkkulan metsäkentällä.
Myöhemmin osa Sirkkulan ”pojista” perusti sitten oman joukkueen, joka pelasi vuosikaudet jalkapallon piirisarjaa Vilpas 3 -nimellä. Samasta ryhmästä syntyi myös Vilppaan lentopallojoukkue alempiin divisiooniin.

Kauaa Punni ei Vilppaassa junioreissa ehtinyt pelaamaankaan, kun kutsu tuli edustusjoukkueeseen jo vuonna -71, ja seuraavana keväänä hän oli kokoonpanossa 17-vuotiaana.

• Silloinen valmentaja Pentti Jakonen pyysi minua mukaan edustusjoukkueen rinkiin, ja siitä sain sitten nopeasti myös pelipaikan. A-junnuissa kävin vain pelaamassa pelejä, Larsson muistelee.
  Monet muistavat hänet oikean laidan puolustajana, mutta alkukaudet menivät vasemmalla. Sitten kun ”Ugge” Heino lopetti aktiiviuransa, Punni siirtyi oikean pakin tontille. Viimeiset sarjapelinsä hän pelasi vuonna 2019 ikämiesjoukkueessa.

Hän on myös yksi Wilppaan jalkapalloilun puuhamiehistä. Hän on toiminut juniorivalmentajana, rahastonhoitajana ja jopa jaoston puheenjohtajana. Hän on hoitanut Wilppaan jalkapalloilun asioita ja järjestelytehtäviä vuosikymmenten ajan.
Urheilun parissa hän toimi myös ammatissaan. Aluksi hän oli työllistämispestillä urheilupuistossa kentänhoitajana 2000-luvun taitteen molemmin puolin ja sitten vakinaisena jäähallin
liikuntapaikkojenhoitajana vuodesta 2004 lähtien.

• Sain silloin hyvän työpaikan ja sain työskennellä tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten ympäröimänä. Itse työ tosin oli välillä yksinäistä puurtamista, Punni toteaa.

Teksti: Jarmo Laakso

Wilppaan jalkapalloilun 100-vuotisjuhlavuonna 2023 Wilpas-legendat kunniagalleriaan nimetään postuumisti (suluissa pelivuodet edustusjoukkueessa):

Paavo Anjalin (1923–1924, 1936)
Hugo Eklund (1936–1954)
Leo Lehtonen (1938–1947)
Esko Salminen (1938–1947)
Aimo Sjöberg (1938–1951)
Heimo Virtanen (1939–1951)
Gösta Backman (1941–1962)
Mauri Blomqvist (1945–1954)
Isko Hagelberg (1945–1959)
Matti Tång (1945–1954)
Olli Vuori (1945–1954)
Rainer Hagelberg (1947–1958)
Onni Tuominen (1947–1967)
Aulis Oksanen (1949–1958, 1967–1968)
Matti Ruoho (1951–1963)
Hemmo Heino (1952–1963)
Helge Virtanen (1953–1964)
Esko Kesänen (1963–1973)
Rauli Halava (1965–1976)
Markku Nieminen (1973–1984)
Jari Vuori (1975–1991)

Vuonna 2015 nimetyt:
Tauno Ylikoski
Hugo Virtanen +
Aulis Laine
Erkki Lähteenmäki
Reijo Rannikko +
Asko Vuorinen +
Seppo Heino +
Ari Aaltonen
Erkki Heinonen
Matti Silen

Vuonna 2018 nimetyt:
Pertti Tuomi
Jyrki Nieminen
Pekka Röntynen
Tapio Nummela